Training for ….

Karmeassa takatalvikelissä klo 7 salille. Kymmeniin vuosiin en ole näin aikaisin porhaltanut minkäänlaiseen liikuntaan. Nyt olin netistä valkannut sopivalta (etäisyys, aika huomioiden) ja mielenkiintoiselta tuntuvan treenipaikan. Olin menossa TFW:lle. Vähän arvelutti miten tämä menee.

Melkein myöhästyin alusta. Auton tuulilasi cm:n paksuisessa jäässä. Herätin Valokuvaajakin kuuraamaan autoa näkyviin, koska muuten olisi jäänyt tuo kokeilukerta käyttämättä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Perillä löytyi vielä parkkipaikkojakin. Lähes itkurajalle kohonnut stressitaso laski ihan kohtuu lukemiin.

Mistään varsinaisesta laitekuntosalista ei ollut kyse. Ei mistään teknomalliin päivitetystä, keskiaikaiselta kidutuslaitevarastolta näyttävästä tilasta. Sivumennen sanottuna siinä sarjassa huippu, noin ulkonäöllisesti, on laitepilateksessa käytetty penkki. Hiphei Borgiat, Sforzat ja kaikenmaailman inkivisiittorit: teidän laitteet oli niin last season.

Nyt oli iso hallityyppinen tila, vihreää tekonurmea, joitain laitteita, kahvakuulia, palloja, kelkkoja reunoilla. Enemmän kehonpainoa, liikettä hyödyntävää treeniä.

Sitten lähti. Pienellä porukalla, nyt viisi, ilmeisesti max 20, hölkätään lämmittelyt ohjaajan kannustuksella. Haarahyppyjä , kyykkyjä ja punnerrukset. Viimemainittujen tekeminen kunnolla on vielä haussa, on ollut jo noin 50 vuotta. Pallot, kahvakuula, kelkka peliin. Voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta sarjoissa. Ohjaaja ja muu porukka kannustaa.

Tunti on kulunut. Olen aika yllättynyt, pärjäsin paremmin kuin ajattelin. Toisaalta tunnen itseni ja rajoitteeni. Olen onneksi oppinut itsestäni jo jotain. Osa rajoitteistakin on voitettavissa ja voitettaviksi. Tunnin jälkeen vähän niin kuin voittajafiiliksissä kotiin.

Lopuksi se ikuisuuskysymys: loppuvenyttely vaiko loppuverryttely. Tässä tapauksessa, ja minulle, se loppuverryttely, venyttely vähän myöhemmin.

TFWstä, training for warriors, sen verran, että se on jenkkivalmentaja Martin Rooneyn kehittämä kokonaisvaltaisuuteen pyrkivä valmennusmetodi. Omalla kohdallani unohdetaan ”warrior”-osio ja pidetään ihan vaan se ”training for”, training for vaikka sitten siihen, että vielä 90 v:nä saisi talvisaappaat yhdellä jalalla seisten jalkaan.

Tämä training menee jatkoon. Täytyy vain löytää sille aika tanssituntien ja muun joukosta.

Harmittaa

Nyt ei tule keski-ikäisen naisen ”think positive” -blogia. V:ttaa. Ja se mikä v:ttaa on oman kropan rajallisuus ja pari muutakin juttua.

Puoleen vuoteen ensimmäinen normaalitanssitunti eilen. Nykytanssia. Ryhmä oli aika mielenkiintoinen: kolme nuorta miestä, yksi tyttö ja minä. Tässä vaiheessa voi tietty sanoa, että ”hei mutta, mitä sä muuta vot odottaa tuollaisessa porukassa”. Voi sanoa, mutta en sano. Omien lihasvoimien heikkous ja osin siitä johtuva hitaus tuli niin selkeästi esiin, että kurjemmin ei paljon olisi voinut olla. Ja se mikä on hyvää, ei nyt riittänyt kompensoimaan puutteita.

Tässä vaiheessa asia ei kuitenkaan ole kuitattu ihan vaan sillä, että ”treenaat, niin kyllä se siitä.”. Osin tuo on totta, mutta en ikinä enää saa sitä iskua ja nopeutta, mikä lähtee 20-30 v:nä. Enkä lopulta ole koskaan ollut todella nopea.

Olen yrittänyt etsiä sopivaa porukkaa tanssiharrastuksen jatkamiseksi ja koota sellaista itsekin, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut. Opettajankin ja salin olisimme saaneet aiemmin.. Porukkaa tuli kuitenkin niin vähän, että kustannukset olisivat nousseet liian suuriksi.

Puhuimme pari vuotta sitten tanssitunnilla, että olisi ihanaa saada ryhmä, missä ilmaisu olisi vielä paremmassa asemassa kuin tavallisella tanssitunnilla. Vähän samaan tapaan kuin aikonaan pojallani Vantaan tanssiopiston poikaryhmässä: keksikää pojat tarina, niin tehdään siihen koreografia. Kolme 7v gangstaa kiipesi sitten Martinuksen lavalle kevätnäytöksessä.

Sopivan ryhmän löytäminen tuntuu nyt tosi vaikealta. Yhteen en ehtinyt töiden vuoksi. Yksi kaikenikäisten porukka oli aamuisin, joten näillä työajoilla sekään ei käynyt. Eläkeläisryhmä ei nyt ihan vielä tunnu ihan omalta, vaikka paremman puutteessa käyköön sekin.

Tanssi on kuitenkin ilmaisuvoimaltaan yksi parhaita lajeja. Pää ja lihakset pysyvät kunnossa. Ja nyt en tarkoita ammattitanssijoita, jotka jäävät 40v:nä eläkkeelle koska kroppa ei kestä enempää.

Harmittaa nyt, mutta ehkä löydän ratkaisun.