No niin ….

Loppuviikosta tuli lääkärin aloitteesta puhetta painostani taas kerran: ikä 58, paino 82 kg ja pituus 177.5 cm, lievästi lihava. Jo pitkään lievästi kohonnut verensokeri. Suostuin ottamaan ne lääkkeet. Väsymys hävisi. Korkea kolesteroli.  Niitä lääkkeitä en halua kuin pakosta. Jotenkin vajaa kilpirauhashormoni. Ne lääkkeet otin.  Inhoan silti edelleen lääkkeitä, inhoan sairauksiakin. Vaikka elän varmaan edelleenkin aika…

Terveyttä, terveyttä vaan kaikille!

Tavattiin sattumalta talon nurkalla, pari naapuroston naista ja minä. Kaikki 50-60 välillä. Ja hitto! Kun ensin kimppaan ihmeteltiin kuinka nyt noin keskellä päivää tavattiin, yksi syyslomalla, yksi vuorotteluvapaalla ja minä migreenin vuoksi parin päivän saikulla, niin sitten ruvettiinkin puhumaan sairauksista, miesten sydänongelmista, pallolaajennuksista, uniapneoista, omista astmoista, kolesteroleista, verensokereista ja sen sellaisesta. Kun mukana oli kaksi…

Ja minä muuttaisin maalle!

Olen alkanut epäilemään itseäni, maallemuuttoaikeitani. Niitähän on ollut vuosien sivu. Mihinkään en ole päässyt. Vaikka hiljaisuutta, avaruutta, luontoa arvostan, niin tämän  viikon tapahtumat pistävät epäilemään survivalistin kykyjäni: Viime perjantai: Valokuvaaja lähtee parantamaan perheemme kalataloudellista positiota jonnekin Pernajanlahdelle. Istun kotona rauhassa lukemassa. Keittiöstä kuuluu  rapinaa kaapistojen väliin jäävästä tyhjästä, suljetusta tilasta. Lisää rapinaa! Hiiri? Välikatossa niitä…

Aamu jolloin kahvi loppui

Juon aamulla puoli litraa kahvia.  Olen mitannut.  Eilen tuli kuitenkin se hetki kun kahvi ykskaks yllättäen olikin loppu. Loppu! Loppu meiltä hyllystä. Olen niin innolla tai jollain paneutunut harrastuksiini, etten ole pitänyt lukua ruokakaapin sisällöistä sen enempää. Minä kuitenkin keitän meillä aamuisin kahvia eli minun pitäisi reagoidakin sen loppumiseen ensimmäisenä. Addiktio se on kahviaddiktiokin. Tosin…

Syksysunnuntai

Pihalla on keltaista. Syksy. Syksytekemistäkin. Ruukkujen pesua, päivävarjon säilömistä jonnekin, tavaroiden varastoimista. Ahkeraliisa ahkeroi vielä ruukussaan kymmenien kukkien voimin niin enpä häiritse sitä tänään. Silitin verhotkin kun tuli syksy. Tässä akvaariossa, isohkot ikkunat suoraan metsään, ei  verhoja tarvitse kuin syksyllä kun sytytetään valoja. Tänään on hidas päivä. Ei tekemistavoitteita. Kirjoittamisestakin tuli yhtäkkiä raskaampaa, vaikeampaa. Ei…

Poikkeuksellisesti: kirjablogi

Jos punatukkaisista kirjallisista ladyista pitää valita suosikki, niin omani on L.M. Montgomeryn Anna, älykkö, esteetikko, oikeudenmukainen, rehellinen, ulkopuolinen ja luova Anna. Peppi Pitkätossu on Annaan verrattuna pikkuisen kyläpahasen räyhäke. Harry Pottereiden Hermione Grangerilla ja Annalla on joitain samoja piirteitä. Feministisemmästä, käytännöllisestä  Hermionesta ja konservatiivisesta, haaveilevasta Annasta ei ehkä silti tulisi kavereita, ei ainakaan mitään sielunsisaria,…

MuoVituin

Otsikko ei tarkoita mitään muuta kuin että koin viikolla jonkinlaisen siirtymän ympäristövitutuksesta mikromuoviherätykseen. Päätin vain yksinkertaisesti pyrkiä pois turhasta muovin käytöstä. Jos jo merisuolan kanssa vetelen sisääni muovimuruja, autoni renkaista ja tiemerkintöihin käytetyistä massoista irtoaa kumia ja mikrohiukkasia, vaatteistani pesussa mikromuoveja ja bensiksellä muovipussia repivät takkuiset varikset nielevät pakostakin muovipaloja, niin jotain tarvisi tehdä. En…

Kehä I:llä ajattelemassa

Muutamia päiviä sitten ajelin kotiin balettitunnilta. Oli jo pimeää, aavistus syksystäkin. Päässäni hyrräsi minulle normaali ajatusruuhka niitä näitä. Hoidettavia asioita, perhejuttuja, uuden kodin etsimiseen liittyviä asioita, ajankäyttöjärjestelyjä, öljyvärejä, kirjoittamisen opintoja, kuorolaulua, terveyskeskuslääkärin samana päivänä minulle iskemää aikuistyypin diabetesdiagnoosia, mahdollista koiran hankintaa, balettikuvioita ja siinä samalla yritin seurata Kehä I:n liikennettäkin. Ajatusteni taustalla kuuntelin radiota, jotain…

Kaikki se mihin en koskaan osallistu

Minulla on kummallinen kyky huomata tapahtumia, joista sitten ajattelen: ”Oi kun jännää. Tuonne!”. Kummallista ei ole huomaaminen vaan se, että kun ko päivä, hetki, tapahtuma on, oli eilen tai alkaa vartin päästä muistan, että ai niin, tuokin juttu oli, meni, enkä mä ollutkaan mukana. Herään siinä vaiheessa, kun kiinnostava elokuva on jo siirtynyt vain maanantaisin…

Repovedellä

Kansallispuistokokemukseni on aika minimi. Päijänteen sellainen osuu matkalla Valokuvaajan mökille väistämättä eteen. Nuuksio on tutkittu moneenkin kertaan. Joku paikka Lapissa joskus. Muita en ainakaan muista. Aikaa sitten oli päätetty käyttää päivä Repoveden kansallispuistossa Kouvolan takana. Näytti kuvissa upealta ja oli lähellä, päivämatkan päässä. Sateesta ja Valokuvaajan kevytflunssasta huolimatta lähdettiin lauantai-aamuna reissuun. Navigaattorimme Alva tosin ohjasi meidät…

Suuria, suuria kysymyksiä …

Ei arvopohdintaa ja muita filosofioita, vaan olen menossa kampaajalle. Se suuri kysymys on roikkottaako tätä huskynharmaata hiirenhäntää perässään siinä uskossa, että kyllä se jonain päivänä kasvaa, vaiko leikata hiukset klassisen lyhyeksi? Onko muita vaihtoehtoja? On varmasti, mutta inhoan keski-ikäistä pallopää  -lookia, mitä aika usein tarjotaan vaihtoehdoksi. Hiukset lähtee. Siis ne irtoavat nippuina kammatessa. Se on…

Uneton Tikankolossa

Kirjoitan tätä yöllä. En saa nukuttua. Ei mitään järkisyytä moiseen, mutta näin vain on. Käytännössä olen kieriskellyt sängyssäni jo muutaman yön. Ihan uudella asialla en siis ole. Tänään nukkumattomuuteni ei haittaa, koska huomenna on vapaata. Kunhan tässä lipittelen kamomillateetä ja kirjoittelen. Unettomuus on kuin päässä ei olisi tarpeeksi tilaa. Puuttuu niityt ja peltoaukeat mihin juosta. Pää…