Aamumietelmiä

Aamuyö on kirjoittajan taivas. Hiljaisuutta. Tekemisen rauhaa. Kaikkien pakkojen puuttumista. Odotan taivaanrannan vaalenemista vielä sisällä omalla sohvallani, mutta pian tulevat valoisat aamut, kun juon aamukahvia ulkona aamumaailmassani vaikka sitten vilttiin ja villasukkiin sonnustautuneena, sudenhetken kylmyyden kähmiessä terassin nurkkia. Aamumaailmassani luen vanhat lehdet ja fb-päivitykset. Greta vaatii jotain tehtäväksi. Ihan rehellisesti sanottuna: vaatii mitä? Noin konkreettisesti…

Olipas viikko

Pitkästä aikaa viikonloppu jolloin ei ole mitään ”pitäisi tehdä” -, ”pitäisi osallistua” – tai vähintään ajatuksen tasolla ”pitäisi suunnitella”-tunnelmia.  Ortodoksi, noin kirkkokunnallisesti, kun olen niin tilanne sopii oikein hyvin paastokauden alkuun.  Joo,  no, ne blinit ”pitäisi” syödä. Esittelin viikolla omaa työtäni käsityön ammattikokeen ykkösosassa. Edelläni esitteli työtään tyyppi, joka tekee noita opintoja täyspäiväisesti. Paineensa siinäkin:…

Portfolio II – Suopaan ja huopaan

Ikivanha huovutustekniikka ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, olkoonkin että traditionaalisempaa tapaa käsitellä villaa saa hakea. Ensimmäiset jäljet huovutetuista töistä on tietääkseni löydetty Aasiasta ja tekoajankohtakin on satoja vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Usein kova ja myötäämätön huopa ei materiaalina ole välttämättä sieltä miellyttävimmästä päästä. Opintoihini kuitenkin kuuluu huovutus, niin huovutetaan sitten. Päädyin asiaa sen kummemmin harkitsematta…

Portfolio I – räsymatto Karamelli

Joitain vuosia sitten räsymatto koki uuden tulemisen. Sisustuslehdet julkaisivat kuvia  IKEA:n mustavalkoisesta räsymatosta, Finlayson maksoi vanhojen lakanoiden palauttamisesta käytettäväksi mattonkuteiksi, kierrätyksestä tuli trendi ja käsityöstä suosittua. Materiaaleista ei nykyisessä yltäkylläisyydessä ollut pulaa Mattojen satoja vuosia vanha kehitys onkin aina ollut riippuvainen, paitsi perinteenä siirtyneistä taidoista ja luovuudesta, myös taloudellisista tekijöistä. Varakkuus toi mukanaan enemmän materiaaleja,…

Oman elämänsä Aurorat

Kävin omalla ”hiihtolomaviikollani”, eli olin töissä muttei tarvinnut ajella Tammisaareen, katsomassa Auroran. Mikä siinä onkin, etten yleensä halua katsomaan kotimaisia leffoja. Ei se ole ”suomalaisuus” sinänsä. Jostain syystä vain iso osa näkemistäni kotimaisista elokuvista on ollut jotenkin ahdistavia. En halua elokuvissa ahdistua kenenkään puolesta. Tosikko kun todistetusti kuulema olen. Totta, ajattelen elokuvissa lähes aina miten…

Mittailen, olen olemassa

Mittailuviikko: opintojen sujumisesta verensokeriin, liikuntamääristä työaikaan. Olen  työn ja opintojen puolesta joutunut nyt tekemisiin kaikenlaisen mittailun kanssa. Samassa on tullut mietittyä omiakin mittalukuja. Oikeastaan yksi kamalimpia asioita on ihmisen terveyden ja elämisen mittaaminen lukuina ja määrinä. Ymmärrän että jotain kriteereitä voi olla hyvä ja kiva seurata, sairauksissa joskus jopa välttämätöntä, mutta silti. Syömisten, juomisten, läskiintymisen,…

Multihöpö

Olen niin kauan kuin muistan ollut kiinnostunut kaikesta. Kiinnostunut ainakin alkumetreille. Koulun alkumetreillä meillä oli opettaja, joka keräilytti ”Suurmiesvihkoa”.  ”SuurMIES” ei saa johtaa harhaan. Oli siellä naisiakin. Kerättiin taiteen ja tieteen saavuttajia ruutuvihkoon ja päällystettiin se  kirjaksi. Sääli ettei sitä enää ole olemassa. Ihailin niitä tyyppejä suunnattomasti. Etenkin niitä jotka osasivat kaikkea, da Vinciä ja kumppaneita. …

Runebergintorttuinfluensseri ja yönaisia

Aloitetaan nyt sillä, että täytin vuosia. Mitä siitä, jos olisin täyttänyt 17, 28, 36  tai vaikka 50 jotain. Täytin KUUSIKYMMENTÄ  ja tästä en ihan noin vain selviäkään.  Huono olo alkoi jo ennen joulua, synttäriviikko oli ihan hirveä, nyt alan pikkuhiljaa toipua – toivottavasti. Tätä alennustilaa pehmittämään lisäsin elämääni muutaman jutun. En todellakaan mitään ihmisenä kasvamista,…

Vuoden pimein päivä

Makaan sohvalla. Kuuntelen joululauluja. Olen heikkona Ave Mariaan, siihen Schubertiin.  Marian tervehdys, ei kai se varsinainen joululaulu edes ole.  Bachia perään, se rauhoittaa. En ole ajatellut kiirehtiä tänään mihinkään. Päivänvaloa on viisi tuntia ja risat, mitä siinä ryntäilemään. Teen sormiharjoituksia pianolla.  Keskittymisharjoituksia. Pino kirjoja odottaa lukemista. Ja se jättipalapeli, mitä kasataan jouluna. Vuorokaudessa on edelleen…

Se löytyi

Kävin kirjakaupassa. Kun Akateeminen lähti alamäkeen ja pienet ketjuuntumattomat  kirjakaupat hävisivät jo aikaa sitten, niin jäljelle jäi vain Suomalainen kirjakauppa, jossa kävin jouluruuhkan ja veronpalautusten merkeissä.  Ensimmäinen ajatukseni oli tyyppiä ”herranjestas – missä on Kirjat”: listahittikirjojen lisäksi oli tarjolla jos jonkinlaista selfhelpiä luonteenkasvatukseen, varallisuudenkasvatukseen, lihaksienkasvatukseen ja muuhun kasvatukseen sekä niiden välissä pari hyllyä nytmeneehermot -värityskirjoja….

Kangaspuiden sietämätön keveys

Oikeesti! Kun on sitä ja tätä ”for dummies” niin käyttöä olisi myös Kangaspuusanastoa tyhmiksille -opuksella. Voi toki sanoa, että onhan muillakin asioilla nimi. On, mutta niiden nimi ei ole ”tiuhtavarpa”, ”niisiminen”, ”viriö”  ja muuta vastaavaa teletappiterminologiaa. ”Tiuhtavarpa” – kuulostaa satukirjan hahmolta. Yksi opintojeni tavoitteista on kuulostaa ”ammatilliselta”. Mitä järkeä on kuulostaa ”ammatilliselta”, jos asiakas ei…

Mummeli siunattiin

Ei kukaan kuollut ole, vaikka otsikosta voisi niin päätellä. Villa Mummeli sen sijaan sai siunauksen viikonloppuna. Ortodoksisittain kyse on kodin pyhittämisestä, siitä ortodoksisesta ”kummallisuudesta”, missä ovenkahvoista kylppäriin, autotallista asukkaisiin ja pihoihin siunataan kaikki. Ei se ortodoksisittain kummallista ole, mutta ulkopuolisten silmissä voi näyttää perin juurin mielenkiintoiselta, kun kaapuunsa puettu pappi kulkee marraskuun hämärässä shampanjacooleri toisessa…