MuoVituin

Otsikko ei tarkoita mitään muuta kuin että koin viikolla jonkinlaisen siirtymän ympäristövitutuksesta mikromuoviherätykseen. Päätin vain yksinkertaisesti pyrkiä pois turhasta muovin käytöstä. Jos jo merisuolan kanssa vetelen sisääni muovimuruja, autoni renkaista ja tiemerkintöihin käytetyistä massoista irtoaa kumia ja mikrohiukkasia, vaatteistani pesussa mikromuoveja ja bensiksellä muovipussia repivät takkuiset varikset nielevät pakostakin muovipaloja, niin jotain tarvisi tehdä. En…

Kehä I:llä ajattelemassa

Muutamia päiviä sitten ajelin kotiin balettitunnilta. Oli jo pimeää, aavistus syksystäkin. Päässäni hyrräsi minulle normaali ajatusruuhka niitä näitä. Hoidettavia asioita, perhejuttuja, uuden kodin etsimiseen liittyviä asioita, ajankäyttöjärjestelyjä, öljyvärejä, kirjoittamisen opintoja, kuorolaulua, terveyskeskuslääkärin samana päivänä minulle iskemää aikuistyypin diabetesdiagnoosia, mahdollista koiran hankintaa, balettikuvioita ja siinä samalla yritin seurata Kehä I:n liikennettäkin. Ajatusteni taustalla kuuntelin radiota, jotain…

Kaikki se mihin en koskaan osallistu

Minulla on kummallinen kyky huomata tapahtumia, joista sitten ajattelen: ”Oi kun jännää. Tuonne!”. Kummallista ei ole huomaaminen vaan se, että kun ko päivä, hetki, tapahtuma on, oli eilen tai alkaa vartin päästä muistan, että ai niin, tuokin juttu oli, meni, enkä mä ollutkaan mukana. Herään siinä vaiheessa, kun kiinnostava elokuva on jo siirtynyt vain maanantaisin…

Repovedellä

Kansallispuistokokemukseni on aika minimi. Päijänteen sellainen osuu matkalla Valokuvaajan mökille väistämättä eteen. Nuuksio on tutkittu moneenkin kertaan. Joku paikka Lapissa joskus. Muita en ainakaan muista. Aikaa sitten oli päätetty käyttää päivä Repoveden kansallispuistossa Kouvolan takana. Näytti kuvissa upealta ja oli lähellä, päivämatkan päässä. Sateesta ja Valokuvaajan kevytflunssasta huolimatta lähdettiin lauantai-aamuna reissuun. Navigaattorimme Alva tosin ohjasi meidät…

Suuria, suuria kysymyksiä …

Ei arvopohdintaa ja muita filosofioita, vaan olen menossa kampaajalle. Se suuri kysymys on roikkottaako tätä huskynharmaata hiirenhäntää perässään siinä uskossa, että kyllä se jonain päivänä kasvaa, vaiko leikata hiukset klassisen lyhyeksi? Onko muita vaihtoehtoja? On varmasti, mutta inhoan keski-ikäistä pallopää  -lookia, mitä aika usein tarjotaan vaihtoehdoksi. Hiukset lähtee. Siis ne irtoavat nippuina kammatessa. Se on…

Uneton Tikankolossa

Kirjoitan tätä yöllä. En saa nukuttua. Ei mitään järkisyytä moiseen, mutta näin vain on. Käytännössä olen kieriskellyt sängyssäni jo muutaman yön. Ihan uudella asialla en siis ole. Tänään nukkumattomuuteni ei haittaa, koska huomenna on vapaata. Kunhan tässä lipittelen kamomillateetä ja kirjoittelen. Unettomuus on kuin päässä ei olisi tarpeeksi tilaa. Puuttuu niityt ja peltoaukeat mihin juosta. Pää…

Loma lopuillaan

Loma on lopuillaan. Aamulla ilmassa on jo aavistus syksystä. Aamumaisema on muuttunut raskaammaksi. Illalla odotan tihkusateessa venefirman pihalla, että Valokuvaaja saa palautettua testiveneen. Käyn kaupassa. Lehtiotsikot ja mainokset huutavat paluuta arkeen, ihanaa syksyä, koulun alkua ja huippuna: ”arki, sinua on odotettu”.  Hyllyt notkuvat koulureppuja. En ole erityinen syksyn vihaaja. Kivaa aikaa: uusia harrastuksia, tanssitunteja, ”kaikki…

Jaettua iloa

En ole kovin myötätuntoinen ihminen. En jaa ”jaksuhaleja”.  Harvahkoja ovat ne hetket kun muutoinkaan herkeän kovin osaaottavaiseksi. Jonkinlainen osa-aika sarkasmi on enemmän minun juttuni ja ajatus, josko jotain voisi asioille tehdä. Tietenkin omat onnettomuuteni ja epäonnistumiseni ovat sitten jo ihan toinen juttu – heheh. Surujen sijaan minua liikuttaa ehkä enemmän ihmisten ilo ja onnistumiset. Paljon…

Lomalla

Pitkiä päiviä. Aamudoppeja kylmässä järvessä. Vesilintujen yksittäisiä kirkaisuja. Lokkien mekkalaa. Mökin kylmän kosteutta sateisessa kesäsäässä. Ilman lintuja lähes täydellistä hiljaisuutta. Veneen kunnostusta. Veneen, joka saa minut aina miettimään sitä Viklaa, mikä makaa varmaan vieläkin Espoossa autokatoksen takana. Ehkä… ehkä myöhemmin … ehkä sitten voisin miettiä sitäkin asiaa … nyt on tämä moottorimalli. Päiväunet ja metsälenkki…

Juhannus tuli, oli ja meni

Olipa kerran juhannus ja oikeasti mukavaa. Purjehtijalapsi, Valokuvaaja ja minä vietimme sitä kolmistaan. Syötiin hyvin, saunottiin, uitiin ja pelästytettiin mökkinaapurit, joiden nimiä ei edes muistettu, kutsumalla heidätkin kokolle. Eivät tulleet. Kutsusta tuntuivat ilahtuneilta silti. Viikko uskomattoman kauniissa paikassa mutta ilman kaupunkimukavuuksia, saa kraanasta tulevan kuuman veden ja normiwc:n tuntumaan juhlalta. Näkymien ja hiljaisuuden lisäksi toisin…

Vanha juttuni terveydenhuollosta ….

Löysin sattumalta vanhan juttuni innovatiivisuudesta ja luovuudesta terveydenhuollossa eli omalla alallani. Joitain juttuja on 10 vuodessa muuttunut, joitain ei. Reilu vuosi sitten 22 662 ihmistä allekirjoitti adressin sairaanhoitajien peruspalkan nostamiseksi. Adressi  sai kannatusta, mutta myös vähättelevää hymistelyä jopa omalta  ammattiliitolta. Puuttui vain että ammattiliiton vastauksessa olisi lukenut: ”Onhan se kiva että te tytöt olette noin…

Juhlien jälkeen

Tuttavien ja FB-tuttavien ylioppilaslapset on nyt huomioitu onnittelemalla ja tykkäämällä kauniista kuvista Facebookissa. Kauniita nuoria, sankarille designattuja täytekakkuja (oli muuten pari todella kaunista kakkua)  ja mammat ja papat laitettuina samassa rintamassa. Tänä vuonna olikin tilanne, että lähinnä ne mammat ja papat olivat tuttuja, eivät niinkään nuo juuri yo-lakkinsa saaneet nuoret. En tiedä mistä johtuu, mutta minuun…