Training for ….

Karmeassa takatalvikelissä klo 7 salille. Kymmeniin vuosiin en ole näin aikaisin porhaltanut minkäänlaiseen liikuntaan. Nyt olin netistä valkannut sopivalta (etäisyys, aika huomioiden) ja mielenkiintoiselta tuntuvan treenipaikan. Olin menossa TFW:lle. Vähän arvelutti miten tämä menee.

Melkein myöhästyin alusta. Auton tuulilasi cm:n paksuisessa jäässä. Herätin Valokuvaajakin kuuraamaan autoa näkyviin, koska muuten olisi jäänyt tuo kokeilukerta käyttämättä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Perillä löytyi vielä parkkipaikkojakin. Lähes itkurajalle kohonnut stressitaso laski ihan kohtuu lukemiin.

Mistään varsinaisesta laitekuntosalista ei ollut kyse. Ei mistään teknomalliin päivitetystä, keskiaikaiselta kidutuslaitevarastolta näyttävästä tilasta. Sivumennen sanottuna siinä sarjassa huippu, noin ulkonäöllisesti, on laitepilateksessa käytetty penkki. Hiphei Borgiat, Sforzat ja kaikenmaailman inkivisiittorit: teidän laitteet oli niin last season.

Nyt oli iso hallityyppinen tila, vihreää tekonurmea, joitain laitteita, kahvakuulia, palloja, kelkkoja reunoilla. Enemmän kehonpainoa, liikettä hyödyntävää treeniä.

Sitten lähti. Pienellä porukalla, nyt viisi, ilmeisesti max 20, hölkätään lämmittelyt ohjaajan kannustuksella. Haarahyppyjä , kyykkyjä ja punnerrukset. Viimemainittujen tekeminen kunnolla on vielä haussa, on ollut jo noin 50 vuotta. Pallot, kahvakuula, kelkka peliin. Voimaa, kestävyyttä, liikkuvuutta sarjoissa. Ohjaaja ja muu porukka kannustaa.

Tunti on kulunut. Olen aika yllättynyt, pärjäsin paremmin kuin ajattelin. Toisaalta tunnen itseni ja rajoitteeni. Olen onneksi oppinut itsestäni jo jotain. Osa rajoitteistakin on voitettavissa ja voitettaviksi. Tunnin jälkeen vähän niin kuin voittajafiiliksissä kotiin.

Lopuksi se ikuisuuskysymys: loppuvenyttely vaiko loppuverryttely. Tässä tapauksessa, ja minulle, se loppuverryttely, venyttely vähän myöhemmin.

TFWstä, training for warriors, sen verran, että se on jenkkivalmentaja Martin Rooneyn kehittämä kokonaisvaltaisuuteen pyrkivä valmennusmetodi. Omalla kohdallani unohdetaan ”warrior”-osio ja pidetään ihan vaan se ”training for”, training for vaikka sitten siihen, että vielä 90 v:nä saisi talvisaappaat yhdellä jalalla seisten jalkaan.

Tämä training menee jatkoon. Täytyy vain löytää sille aika tanssituntien ja muun joukosta.

Tekijä: Marjaana

Huskynharmaat hiukset on yli kuusikymppisen naisen elämäblogi. Naisen, joka äskettäin huomasi, että vaikka ensimmäiset 50 vuotta menivät hyvin, niin takeita ei ole, että sama jatkuisi ilman pientä, tai ehkä vähän suurempaakin, panostusta omaan hyvinvointiin ja elämiseen. Terveisin Marjaana

Jätä kommentti