Siivous on aika zeniä sekin

Useimmat tuntemani naiset siivotessaan, siis siivotessaan tosissaan, ei mitään pientä järjestelyä, tavaroiden siirtelyä sinne tänne, siivoavat päätään. Puhdas huusholli on kiva, mutta puhdas pää on vielä kivempi. Toki on astmat, joulu ja muut syyt, mutta puhdas koti on puhdas pää. Toki tässäkin on raja, jossa siivoamisen tarve kääntyy mielenterveysongelmaksi

Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin meilläkin siivottiin kunnolla eilen. Puhtaaseen päähän, sisäsiistiin aivotoimintaan riittäisi varmaan joku ostopalvelu ja kotitalousvähennys, mutta nyt tehtiin se itse. Valokuvaaja auttoi. En tiedä mitä vaikutuksia asialla on Valokuvaajan aivotoimintaan. Minulle on.

Kumma kyllä ehdin tehdä kaikkea muutakin, auttaa Purjehtijan kamoja veneeseen viikonlopun kisoja varten, hakea kutteripurua lattian eristeeksi, käydä lähiravintolassa Valokuvaajan tarjoamalla lounaalla ja sen sellaista. Lounas oli pettymys, aiemmin hyvä turkkilaisvaikutteinen lounas oli muuttunut omistajan vaihdoksen tai jonkun muun syyn vuoksi silkaksi biomassaksi. Eipä tarvitse mennä uudestaan.

Kaikki tuo tekeminen johtuu siitä että tein neljän päivän viikon. Eläköön vapaus! Eläköön vapaus etenkin nyt korona-aikana. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka vaativat sääntöjä ja määräyksiä, rajoituksia ja kieltoja. Eikö kaikesta huolimatta tulisi pyrkiä yksilön omaan päätöksentekoon ja vastuuseen, ei ulkoa ohjattuun elämään? Kaikkien kannalta parasta on varmasti elää normaalia elämää kulkutaudit huomioiden. Odottamalla vain ohjeita ”ylhäältä” rajoitamme itsemme koronan vuoksi kuoliaiksi tai ainakin mielenterveysongelmiin taloudellisen katastrofin lisäksi. Nykytilannehan voi jatkua pitkään ennen mahdollista ja turvallista rokotetta. Sikainfluenssa rokotteesta aiheutuneiden narkolepsioiden kanssa ei ole leikkimistä. Tehokkaan rokotteen tuominen markkinoille on myös kultakaivos valmistajalle. Raha ja maine saa ihmisen tekemään outoja.

Oli miten oli, löysin laatikoistani mustaa pitsiä, mistä saa loistavan päälikerroksen kasvomaskiin, jos sitä sattuisin tarvitsemaan. Käsillä tekeminen on zeniä sekin, keskittymisen hetki. Martat vinkkaa.

Pihatyöt on aika zeniä

Joukolla siistittiin rantaryteikköä Mummelissa. Hyvää jälkeä tuli. Kiitos mukana olleiden. Kahdestaan Valokuvaajan kanssa olisi tuohon mennyt muutama päivä. Kaukana tontti vielä on Hollannin Geithornin kanaalimaisemista itä-uusmaalaiseen maisemaan sovellettuna, mutta sinnepäin, sinnepäin.

Alla olevasta linkistä löytyy Museoviraston hallinnassa oleva Signe Branderin näpsäys joesta Sannäsin kartanon tienoilla 1900 -luvun alussa. Nytkin naapurin tontilla rantakoivujen väliin jäävä tila vaikuttaa rantaa pitkin kulkeneelta polulta tai ehkä ihan oikealta tieltä, mutta kuvan polku on paljon lähempänä kartanoa. https://www.finna.fi/Record/museovirasto.2C37982211775D1D67DD49294BD37417

Tämäkin julkaisu, ilmeisesti 2000- luvun vaihteesta, kertoo joestamme noin kalojen kannalta. Mitä sen jälkeen on tapahtunut, vai onko mitään, sitä en tiedä. https://www.vesi-ilma.fi/images/pdf/julkaisut/Ilolanjoki.pdf

Toinen linkki, minkä muistaakseni jo aiemminkin olen jossain esitellyt, on meidän joki melojan ja jossain määrin lintubongarin näkökulmasta. https://retkipaikka.fi/peltojen-keskella-virtaava-ilolanjoki-on-lintubongarin-ja-melojan-unelmakohde-ita-uudellamaalla/

Meidän joki on kaunis, kulttuuriympäristöä ja sen kuntoon, virkistyskäytön mahdollistamiseen siinä missä luontoarvoihinkin tulisi kiinnittää erityistä huomiota.

Mitä meidän pihaan tulee, niin seuraavaksi pitää hävittää ne valtavat risukasat, mitä nyt saatiin aikaan. Ja ne vanhat keot, joita pihalla on jo ennestään. Ja kannot. Ja miettiä miten pitää pusikoituminen aisoissa.

Jostain syystä meillä kaikki kasvaa. Se ei tarkoita sitä, että kasvimaalla kaikki kasvaisi. Ei todellakaan, vaan tuo pusikko, heinikko ja kasvimaan rikkaruohot, ne kasvavat. Puutkin meillä ovat jotain triffidejä. Tontin reunojen ryteikkö työntyy melkein silmissä kohti keskustaa. Kun pieni puutarhavaja vielä viime kesänä näkyi talolle asti, niin nyt se jää haapojen, leppien, koivujen ja minkä lienee puuston alle.

Ja ne humalat, sen haluan tehdä hyvin ihan oikeaksi humalatarhaksi. Senkin vuoksi on hyvä, että rytekön raivaaminen antaa sille lisää valoa. Pohjan parannusta täytynee vielä tehdä, samoin kuin salkojen uudelleen asemointia. Täytyy vähän selvitellä miten on paras toimia. Tarkoitus on muutenkin selvittää mitä paikassa aiemmin on ollut. Rannan kivikasa on ilmeisesti jäänne pienestä koskesta, niitä joessa on ollut useampiakin aikoinaan, mikä on raivattu pois. Vanhoja kartoja ja tietoja maanomistuksista etsiskelen parhaillaan. Todennäköisesti tämäkin maapala on kuulunut kartanon tiluksiin jossain vaiheessa.

Zeniläistä tuo puutarhahomma. Fyysisesti sopiva rasitus, työn jälki palkitsee välittömästi ja pieni rasitus pitää mielen keskittyneenä. Toki ajalla olisi vaihtoehtoiskustannuskin eli mökin sisäkatto odottaa maalia, lattia eristeitä, ikkunat tippalautoja ja niin poispäin. Olen kuitenkin ajatellut että ehdin tehdä nekin vielä tänä syksynä.

Mutta mitenköhän saisi tuon rantakaistaleen peittymään valkovuokkoihin ja kieloihin jo ensi keväänä?

Sohvaperuna

Sanoin Valokuvaajalle, että nyt sopii ottaa elämänsä taidekuva: nainen sohvalla. Eli olin viikon flunssassa kotona, yskä vaivaa, nuha vaivaa, silmätulehdus vaivaa, korona ei vaivaa. Työn puolesta piti siinäkin testissä käydä. Miksi ihmeessä se näyte pitää kaivaa nenän kautta jostain silmän takaa? Tosi epämiellyttävää. Hyvä ettei ollut mitään. En pelkää tautia sinänsä, mutta perheessä asiasta olisi kaikkine eristyksineen tullut helvetillinen soppa pariksi viikoksi. No loppu hyvin, kaikki hyvin. Nuhat menee ja tulee.

Sohvalta seurasin myös Valokuvaajan työpaikan yt -neuvotteluja. Mitä niistä kuulin, niin paikan Boss tuntuu olevan vakuuttava, avoin, eikä anna vaikutelmaa pätemisen tarpeesta. Parempi on kuin useimmat oman työnantajani julkisuudessa suunsa avanneet edustajat. Ei se helppoa ole, sen muista aikaisemmista työsuhteistani. No, jos ihminen on tiedottamisen ammattilainen niin tuo vaikutelma on peruskauraa. Seurataan tilannetta. Sinänsä nuo toistuvat yt:t ovat helvetillisiä ja tekevät työstä nopeasti ulkoapäin ohjattua sanelua, mikä pysäyttää aidon ideoinnin ja tappaa kehittämisen halun.

Flunssaisena unohdin ilmoittautua kirjoittamisen kandityöhön. Ajattelin tekeväni sen sitten ja sitten, koska olihan aikaa, kunnes yhtenä yönä heräsin että ai niin, se meni eilen kiinni. Hätä ei kuitenkaan ole ihan tämän näköinen. Nyt syksyllä teen muut rästityöt pois ja mietin kandityön tekoa mahdollisesti vähän toisin.

Muutama päivä sitten oli Irlanti-Babyn kanssa lukupiiri What´s Upissa. Kuvan teos oli käsittelyssä. Täytyy varmaan jatkaa samaan malliin, kun on näitä esteitä tässä kanssakäymisessä noin muuten. Lisää kuvakirjojakin täytyy hankkia. Ja onhan se niin kuin Valokuvaaja totesi: ”Mummeli on ihan täpinössään, kun vauva Irlannissa sanoo: ”Öh”.” Olenhan minä.

Olen tosi onnellinen sairaslomaviikosta. Siunattu flunssa. En tiedä oliko flunssa syy vai seuraus parille edeltäneelle ”eniten vituttaa kaikki”-viikolle, mutta nyt alkaa jo olla uusia ideoita ja suunnitelmia ja eilen olin jo töissäkin.

Työpaikan ovea avatessani mietin, että 60-vuotta mennyttä elämää huomaa siitä, että into tehdä taloudellisesti epävarmoja ratkaisuja hilliintyy. Olen pohtinut irtisanoutumista jo pitkään, hyvin pitkään. Aiemmin olisin iloisesti kävellyt esimieheni luo ja ilmoittanut, että tämä oli tässä. Nyt juttu arveluttaa seurauksien vuoksi. Toki voisin myydä Mummelin, heti kun remppa on joltisessakin reilassa, keskittyä artesaanijuttuihin, mihin nyt en täysillä pysty, ja muuta vastaavaa, mutta silti. Ilmeisesti etsin sopivaa kompromissiratkaisua. Näin en voi jatkaa. Kolmelta aamuyöstä herääminen siksi, että työ turhauttaa ja koulutuksenikin menee hukkaan niin taloudellisesti kuin muutenkin, ei ole kenellekään terveellistä, eikä kenenkään etu. Kokemus on tosin osoittanut, että jonain aamuna vain herään aikalailla kristallinkirkkaaseen ajatukseen suunnasta mihin lähteä. Toivottavasti ei kuitenkaan minkään grande-luokan katastrofin kautta. No, eiköhän tämä tästä. Vene odottaa, Mummelin remppa odottaa.

PS. Lopulta on tänä kesänä Mummelissa saatu paljon aikaan. Ikkunat on siedettävät, sähköt ajanmukaistettu, hirsihommat tehty. Kyllä tästä hyvä tulee.

Hirsimies veti moottorisahalla parven kaiteen paloiksi. Nyt tilalle tulee keveämpi viritys ja puulaatikkotunnelma vähenee katon ja lattian maalauksen myötä.

Takatukka tarkastelee puolivalmista lattiaa.