Siivous on aika zeniä sekin

Useimmat tuntemani naiset siivotessaan, siis siivotessaan tosissaan, ei mitään pientä järjestelyä, tavaroiden siirtelyä sinne tänne, siivoavat päätään. Puhdas huusholli on kiva, mutta puhdas pää on vielä kivempi. Toki on astmat, joulu ja muut syyt, mutta puhdas koti on puhdas pää. Toki tässäkin on raja, jossa siivoamisen tarve kääntyy mielenterveysongelmaksi

Ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin meilläkin siivottiin kunnolla eilen. Puhtaaseen päähän, sisäsiistiin aivotoimintaan riittäisi varmaan joku ostopalvelu ja kotitalousvähennys, mutta nyt tehtiin se itse. Valokuvaaja auttoi. En tiedä mitä vaikutuksia asialla on Valokuvaajan aivotoimintaan. Minulle on.

Kumma kyllä ehdin tehdä kaikkea muutakin, auttaa Purjehtijan kamoja veneeseen viikonlopun kisoja varten, hakea kutteripurua lattian eristeeksi, käydä lähiravintolassa Valokuvaajan tarjoamalla lounaalla ja sen sellaista. Lounas oli pettymys, aiemmin hyvä turkkilaisvaikutteinen lounas oli muuttunut omistajan vaihdoksen tai jonkun muun syyn vuoksi silkaksi biomassaksi. Eipä tarvitse mennä uudestaan.

Kaikki tuo tekeminen johtuu siitä että tein neljän päivän viikon. Eläköön vapaus! Eläköön vapaus etenkin nyt korona-aikana. En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä, jotka vaativat sääntöjä ja määräyksiä, rajoituksia ja kieltoja. Eikö kaikesta huolimatta tulisi pyrkiä yksilön omaan päätöksentekoon ja vastuuseen, ei ulkoa ohjattuun elämään? Kaikkien kannalta parasta on varmasti elää normaalia elämää kulkutaudit huomioiden. Odottamalla vain ohjeita ”ylhäältä” rajoitamme itsemme koronan vuoksi kuoliaiksi tai ainakin mielenterveysongelmiin taloudellisen katastrofin lisäksi. Nykytilannehan voi jatkua pitkään ennen mahdollista ja turvallista rokotetta. Sikainfluenssa rokotteesta aiheutuneiden narkolepsioiden kanssa ei ole leikkimistä. Tehokkaan rokotteen tuominen markkinoille on myös kultakaivos valmistajalle. Raha ja maine saa ihmisen tekemään outoja.

Oli miten oli, löysin laatikoistani mustaa pitsiä, mistä saa loistavan päälikerroksen kasvomaskiin, jos sitä sattuisin tarvitsemaan. Käsillä tekeminen on zeniä sekin, keskittymisen hetki. Martat vinkkaa.

Ekoremonttia ensikertalaiselle VI: piha

Olen kasvattanut munakoison ilman kasvihuonetta, ihan tuossa pihalla , hyvänä kesänä kun olin paljon kotona.

40433_141386865896605_1056866_n

Eilen kaivelin Mummelissa maata eikä tahtonut syntyä edes peruspenkkiä. Maa oli kovaa, vanhaa jokilaaksoa, murtovettä joskus päällään kantanutta maata, ellei jo ihan alkumeren alustaa tai ainakin jonkin historian vaiheen meren.  Hermo meinasi mennä. Pientä bobcatia olisin suuresti arvostanut lapioni sijaan

Oli hieno ajatus puutarhasta, jossa kaikenlaiset kukkaistutukset ja perusjutut korvattaisiin kukkaistutusten tapaan viljellyillä hyötykasveilla. Se ajatus on vieläkin, mutta katsotaan nyt. Multakin ehti jo loppua.

En ole varsinaisesti kukkaihminen, vaikka pidänkin kukkakimpuista kotona ja vien niitä mielelläni muillekin. En vain ole tyyppiä perennapenkisti. Toki, toki on aivan lumoavia cottagegardeneita, puistojen suuria kukkaistutuksia ja esimerkiksi Kotkan Sapokan vesipuisto on todella aisteja miellyttävä. Silti hyötykasvitkin ovat kauniita: rivi kukkivia mansikoita ja myöhemmin niiden punaiset marjat, raikkaan vihreät salaatinlehdet, lilat karviaiset, kasvien istutusten muodot. Hyvinhoidettu hyötykasvipenkki on minulle  enemmän zen kuin huutava kukkapenkki.

Tuon vuoksi pidän varmaan myös suurista nurmikentistä. Golfkenttä on yksi epäekologisempia asioita noin hoidollisesti, mutta onhan se tasainen vihreys sopivassa valossa uskomattoman rauhoittavaa katsottavaa. Tosin avaruuden tunteellakin on osuutta asiaan.  Pienellä pihalla joutuu nykertelemään, isolla voi antaa palaa niin pitkälle kuin into, voimat ja rahat riittää. Ja onhan isolla alueella aina mahdollisuus jättää se niitty. Suorastaan toivottavaa on jättää se niitty.

60585334_2309822565719680_4641990538868817920_o
Joku sytytti raparperin juurelle valot.

Toinen juttu on, että paikassa jossa jotain kasvattaa täytyy ehtiä olemaan.  Vähän niin kuin lasten kanssa: jos niitä on, niiden kanssa täytyy olla. Ihan turhaan ei päiväkotia ja taimitarhaa kutsuta samalla nimellä nursery.

Minun nurseryssani keskitytään nyt suuriin linjoihin. Pusikon poistoon, täällä huonosti voivien kasvien siirtoon täältä Mummeliin jne. Sitten ihmettelen lisää.

Zeniläistä hetkeä odotellen.

Marjaana