Maailma on teonsana, Jumala on verbi

Pää pätkii, en muista nimiä, sanoja, lukemaani. En keskity yhteen vaan multitaskaan sinne tänne. En nuku. En nukahda. Käännyn sängyssä kuin hyrrä. Myttään tyynyä tuhannennen kerran, sitä viileämpää puolta korvaani vasten. Olen levoton ja pelkään, ettei mikään mene minnekään, en pääse sinne minne haluan, en selviä. Maailma tekee itseään yöminäni ympärillä, mutta en saa siitä…

Be you. The world will adjust.

Luin tuon kuvatekstin ja kalikka osui, vaikka en ihan hirveästi näistä self help -lauseista piittaakaan. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän välitän kaikenlaisesta kyökkipsykologiasta, vaikka niissä, tässäkin, saattaa olla totuutta mukana. Jatketaan ajatusleikki versus todellisuus. Kotona: täällä olen Minä ad maximum. Ilmoitan aika sukkelasti jos jokin juttu ei sovi tai haluan asioihin muutosta. Mutta onko se,…

Jaettua iloa

En ole kovin myötätuntoinen ihminen. En jaa ”jaksuhaleja”.  Harvahkoja ovat ne hetket kun muutoinkaan herkeän kovin osaaottavaiseksi. Jonkinlainen osa-aika sarkasmi on enemmän minun juttuni ja ajatus, josko jotain voisi asioille tehdä. Tietenkin omat onnettomuuteni ja epäonnistumiseni ovat sitten jo ihan toinen juttu – heheh. Surujen sijaan minua liikuttaa ehkä enemmän ihmisten ilo ja onnistumiset. Paljon…