Viime viikkojen opetukset

on

Ensimmäinen opetus: jos laitat korkkarit jalkaan ruohokentälle, sellaiselle kunnolla kastellulle, niin korko uppoaa löllään kuin naula. Varaudu. Koron saa kyllä putsattua.

Vanhemmiten helpottaa korkkareiden käyttö. Tämä tiedoksi sille, joka miettii voiko pitkät ihmiset pitää korkkareita. Lisää balettitunteja vaan niin pysyy tasapainokin paremmin.

Käy tanssitunneilla niin kauan kuin vain suinkin pystyt. Maailmassa tarvitaan lihasten ja mielen koordinaatiota. Tanssituttavaa lainaten: ”Käyn täällä (tanssitunneilla) niin kauan kunnes Marko heittää ulos.”.

Karuus ei kannata. Jos haluat pukeutua kuin Dolce&Gabbanan näytösmallit ja syödä arkenakin kuin Nobel-päivällisillä, niin anna palaa vaan.

Tuota kauneutta. Kauneus on toki aina katsojan silmässä, mutta siinä ei toden totta kannata pihistellä. Oikeasti, käske niiden, jotka haluavat vain ”käytännöllistä” suksia kuuseen. Kuivapuvut ja joissain jutuissa tarvittavat muut releet ovat asia erikseen. Iltapuvussa hukkuminen voi olla tosi ”statement”, mutta ei siihen nyt vapaaehtoisesti kannata ruveta.

Mieti ajankäyttöäsi. Jos se ei edistä sitä, mitä pidät tärkeänä niin anna olla. Turha käyttää aikaa juttuihin, mitkä eivät ole yhtään mitään. Kaikessa kannata niitä, jotka edistävät elämisen rauhaa ja vapautta.

Matkusta aina kun siihen on tilaisuus. Matkusta vaikka Mäntsälään. Tai merenrantaan. Tai Venetsiaan, Firenzeen ja Kuubaan. Matkusta hitaasti. Hae uusia ajatuksia, ideoita, näkökulmia.

Lue. Siitäkin huolimatta että kirjastossa olet sijalla 980 jonossa johonkin kiinnostavista kirjoista.

Näihin kvasifilosofointeihin päädyin, erilaisten kiemuroiden kautta, lapsenlapsen tapaamisen myötä. Nahan alle hiipi ajatus: minä olen nyt se vanhempi sukupolvi, se mummu-sukupolvi. Se sukupolvi, jonka aika on tietyllä tapaa rajallisempaa kuin aiemmin. Järjellä ajatellen tilanne on ollut aina sama, mutta se ei vain ole tuntunut samalta. Kaikki on ollut mahdollista, ja edelleen on, mutta jonkinlainen ikuisuusaspekti iski mukaan. Kesän tapahtumilla, häistä hautajaisiin, on muutoinkin ollut vaikutusta. ”Ikä on vain numero”. No shit Sherlock, se on kuluneet vuodet ja miten ne on käyttänyt, mitä on nyt ja miten tulevat vuodet käyttää. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Viikon FB-ajatelma tähän loppuun: If you´re ever sad, just remeber the world is 4543 billion years old and you somehow managed to exist at the same time as David Bowie. Niinpä. Ja saman tyypin Major Tom -lyriikoiden sanoin: Check ignition and may God´s love be with you.

Hyvää viikonloppua

Marjaana

PS. Pikkulapset ovat enimmäkseen kivoja, mutta niiden taudit kamalia. Pari päivää podettu norotyyppistä tautia, jonka alkamisajankohdan voisin kohdallani paikantaa tasan tarkkaan viisi kilometriä Kehä I:n alusta itään. Ja minä ajoin!

Pikkulapset myös haisee kivalta. Vähän pesuaineilta, vähän ruualta, pikkulapsen elämältä, vuodenajoilta.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s