Loma finaalissa, ilmastoahdistus jatkuu

Kuumana kesänä on tullut tavaksi potea ilmastoahdistusta. Omiin ahdistuksen aiheisiini se ei varsinaisesti kuulu, vaikka muutoin olen synnynäinen katastrofiin valmistautuja. Uskon tsemppaamiseen asioiden puolesta, en ahdistumiseen. Kuulun sukupolveen, joka pelkäsi ydinsotaa, marssi rauhanpuolesta ja ajoi kuka mitäkin aatetta. Nyt pelkään ilmastonmuutoksen seurauksia, köyhyyden lisääntymistä, ruuantuotannon hiipumista, puhtaan veden monopolisoitumista harvoille ja valituille ja niin poispäin. Pelkkä ahdistus ei kuitenkaan vie asioita eteenpäin.

Jokin aika sitten lukemassani kirja-arvostelussa kriitikko totesi kirjailijan kuvittelevan, että henkilökohtaisilla valinnoilla voisi vaikuttaa ilmastokehitykseen. Hei! Haloo! Pysähdy! Oikeasti uskon että jokainen voi valinnoillaan vaikuttaa. Monta miljardia ihmistä ei voi olla vaikuttamatta. Halussa vaikuttaa ne puutteet ovat ja jokapäiväisen elämän haasteet voivat lyödä yli. Mumbain katujen asukkailla voi olla, ja on, huono hengittää, köyhyys, jokapäiväisen leivän hankinta vie energian ja kyvyn vaatia hyväosaisilta vähemmän kuluttavaa elämäntyyliä. Meillä muilla on mahdollisuus.

Toki isoilla toimijoilla on isompi vastuu. On järkyttävää miten omassa maassaan hiilivoimasta eroon pyrkivä Kiina suunnittelee valtaisaa hiilivoimalaa eteläiseen Afrikkaan, Krugerin kansallispuiston kainaloon. Käsittämätöntä typeryyttä, ymmärtämättömyyttä yhtään mistään.

Tsemppaus paremman maailman puolesta jatkukoon ja Lauri Viitaa lainaten myös ”kesä jatkuu, kesä”. Tulossa häitä, tanssitunteja, vähitellen tekeytyvää Villa Mummelia, vieraita, toivottavasti lämpimiä päiviä, lämpimiä uintiretkiä, kaikea sitä hyvää mitä kesä tuo tulleessaan.

Kesän vapaus synnyttää usein kaikenlaisia uusia ideoita ja toivottavasti ne loppukesän ja alkusyksyn aikana jalostuvat toiminnaksi, sillä oikeasti ensimmäinen kesäloman jälkeinen työpäivä oli kamala. Ei työn suhteen sinänsä, koska mitä kamalaa voi olla yksikössä, josta kaikki muut ovat lomalla. Ihan vaan noin yleisellä tasolla rupesi itkettämään töihin tulo: ihmiselle, jolla on joku syndroomatyyppinen vapaudenrakkaus ja itseohjautuvuus ei tämän alan työpaikat todentotta sovi, mutta kun sekä remontti että tanssitunnit ja muutama muu juttu ovat sen verran hintavia, niin jatkamme harjoituksia – toistaiseksi.

Tässä muutama kuva kesältä.

Marjaana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s