Että niin kuin puutarha …

https://finna.fi/Record/museovirasto.2C37982211775D1D67DD49294BD37417, Sannäsin kartano ja joki, Signe Brander 1910, Finnish Heritage Agency. CC. Kuva meidän joelta 1900 -luvun alussa, läheltä kartanon puistoa.

Villa Mummelissa on pihaa, paljon pihaa. Pihan omistajalla taas on luonne, mikä ei oikein pihan omistajalle passaa. Tuo pihan omistaminen kun on enimmiltään odottelua ja toisaalta räpeltelyä rikkaruohojen ja muun ei toivotun kasvillisuuden kanssa. Odottelen kyllä. Räpeltelystä en pidä.

Ns. rikkaruohoista ei olisi sinänsä niin haittaa, jokaisella ruohollahan on enkeli joka kuiskii sille ”kasva, kasva”. Näin luin joskus jostain. Mummelissa on kuitenkin pieni kasvimaa, ja nämä rikkaruohot joko kuuntelevat tarkkaan kasvukehoituksia tai sitten niillä on ylettömän ahkera rikkaruohokuiskaaja tai paremminkin rikkaruohohuutaja. Ne kasvavat. Tähän joku varmasti sanoo, että rikkaruohojen torjunta on huolellisesta pohjatyöstä ja penkkien kunnollisesta perustamisesta kiinni. Tiedän, tiedän, on, on. Kerro se sille kummallisellle kukkivalle puullekin, joka on levinnyt pitkin maita ja mantuja ja haluaa nyt tunkea ylös mansikkamaan reunastakin. Kerro että perustus tehtiin huolella ja niitä puita, tai pensaitako ovat, nimeä en muista, kaadettiinkiin ihan urakalla, joten nyt saisi kasvu vähän hilliintyä.

Meillä kasvimaa vaatii myös jonkintyyppisiä linnoitusratkaisuja. Nelijalkaiset punkkibussit, peurat, pistelevät mielellään poskeensa melkein mitä vaan, siltä ainakin tuntuu. Niillä on myös kavereita, pupuja,, villisikoja, myyrä …. Linnoitusratkaisuksi on suunniteltu verkolla vahvistettu aita ja portti. Verkkoja on jo omenapuuntaimien ympärillä. Pensasmustikoitakin ole ajatellut, ja niillekin täytyy tehdä jonkinlainen verkkohommeli ainakin talveksi. Samoin mansikoille.

Villihumala on nostettu salkoihin jo viime vuonna. Tänä vuonna laitetaan pari uutta salkoa. Humalatarhurit ei ymmärtääkseni villihumalasta paljon perusta, mutta katsotaan nyt miten saan ne menestymään ja pysymään terveinä. Se onkin se suurin haaste.

Entinen omistaja oli myös jossain vaiheessa kaadattanut kaikki suuret puut tontilta. Puiden lähtö aiheutti lähinnä pusikoitumista. Rantaa jäi jokunen suurempi puu, ja toki niitäkin, mitkä aikanaan kasvavat suuriksi ja mahtaviksi. Pidän puista, joten noita rantapuita varjelen sen minkä pystyn, samoin sitä kallion ja rannan väliin jäävää metsäplänttiä.

Vanhan tontti tuo ylläreitä niin hyvässä kuin pahassakin. Suomalaiseen maatalous- ja kesämökkikulttuuriin on aikoinaan kuulunut roskien ja romujen hävittäminen lähimpään metsäkuoppaan tai navetan taakse. Niitä peruja kaivelin minäkin saunan takaa 6-7 suurta mustaa jätesäkkillistä, rakennusmuoveja, vanhoja ämpäreitä, styroxia, peltipurkkeja, kaikkea sitä mikä ei seuraavankaan vuosisadan aikana maadu. Nyt ne menivät asianmukaisesti laijteltuna kierrätykseen.

Positiivisia yllätyksiä ovat kukat. Ei se ruohojen seasta löytynyt hoitamaton ruusupenkki, vaan metsästä löytynyt rhodo, pienet esiin putkahtelevat krookukset, narsissit ja scillat. Pusikon raivaaminen teki tilaa valkovuokkomerelle, ja seuraavaksi näyttää tulevan kielomeri.

Koko tuo piha ja puutarha juttu on minulle kokeilua, kasvaa tai ei kasva. Mielelläni antaisin jonkun suunnitella pienen kivan puiston, paikallisen ”kökkenhoffin”, niittyineen, kasvmaineen, puineen ja kukkineen. Kasvihuonekin olisi kiva – ja uima-allas. Nyt mennään kuitenkin tällä mitä on.

Marjaana

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s