Suopaa ja muuta sekavaa

Se on ihan muiden ihmisten elämä, missä kodinsisustus menee nappiin (tai ainakin niin, että sopivasta kuvakulmasta saa upeita, kodikkaita, ylellisiä tai mitä nyt milloinkin tarvitaan kuvia sinne sun tänne). Tässä kummallisessa omassa elämässäni jouduin pistämään väriskaalat uusiksi. Kun valkoisesta makkarista ensin tuli läikikäs, sitten korjausmaalauksen sävyn piti olla vaalean harmaa, mutta tulikin iloisen vauvansininen, se hemppo vaalea sävy mihin vauvoja puetaan. Ties kuinka monetta kertaa en sitä enää maalaa. Pidempi kuivuminen voi vielä vähän muuttaa väriä. Kun maaleja on kokeiltu jos joitakin, niin maalausominaisuuksiltaa tämä oli silti paras, ei haise, levittyy helposti.

Valitsisin nämä kaikki sävyt ja kehittelisin vielä pari lisää jos mahdollista

Koska väri muuttui, niin lattiankin väri muuttui. Seinään suunniteltu harmaa piti alun perin tulla lattiaan, tai ainakin sävy, mikä oli vähän sinnepäin. Ei tule. Nykyisen värin kanssa lattian suopakuuraus vaikuttaa ainoalta hyvältä valinnalta. Monen suopauskerran jälkeen lattian pitäisi sitten olla hyvä.

Nyt aamusta lähden tutustumaan porvoolaisten yritysten lattia- ja kattolista valikoimiin. Netissähän ne ovat, ei tarvisi paikalle mennä. Tiedän. En vain kykene ostamaan melkein mitään netin kautta, koska haluan hypistellä, kokeilla, nähdän värisävyn ja mallin ihan livenä. Lauta on lauta, mutta taittajan tyttärenä epäilen kuvan aina vahvasti muuttavan vaikutelmaa. Mieleeni on jäänyt tuttavan graafikkosiskon lounaan jälkeen ottama ”designkuva”, vai miksi sitä nyt kutsuisi, syödystä maisintähkästä, käytetystä lautasliinasta ja ihan normista ruokalautasesta. Sisustuslehtien kuvastoa, mutta tarkemmin katsottuna ihan muuta. Ja jos nettikaupan vaatteessa lukee materiaalina 100% polyesteri, se voi olla kankaana melkein mitä hyvänsä. Apua.

Muutenkin olen miettinyt näitä kuvia ja värejä, kun on trendikästä paheksua milloin mitäkin kuvaa uhriuttavana, liian länsimaisena, valkoisena, lapsiin kohdistuvana, yksityisyyttä loukkaavana ja niin edelleen. Joskus niin onkin. Ajatukseni kirvoitti lukemani juttu PLANin kampanjasta, jossa alaikäinen tyttö, ihan lapsi, oli puettu äitiysmekkoon. Jutussa kysyttiin voisitko ajatella oman lapsesi vastaavassa kuvassa. Sorry ms Hollanti – voisin. Asia on niin tärkeä, maailmanlaajuinen, muuhun meteliin hukkuva, että sen torjuminen vaatii, tässä ehkä enenevästi vain kuvia lukevassa maailmassa, herättäjiä. Eivätkä alaikäisten raskaudet ole vieraita ns hyvinvointivaltioissakaan eivätkä todennäköisesti kehittyvien maiden nousevan keskiluokan keskuudessakaan. Omasta mielestäni jokin Nenäpäivä tai vastaava on enemmän uhriuttavaa ja vanhakantaista touhua, vaikka anonyymia onkin. Järjestöt toki tarvitsevat rahaa, se on fakta. Planin kuva pakotti ottamaan kantaa, ihan mitä vaan, mutta jotain kantaa. Paheksunnan, moralisoinnin, monimutkaisen käsitearsenaalin taakse on helppo myös paeta, mutta ainakin asiaa oli ajateltava.

No niin. Olen puhunut. Nyt sinne lautakauppaan.

Hyvää viikonloppua

Marjaana

PS. Kalenterini takakannessa on teksti: ” Basta! Tämä kalenteri on omistettu vastarannankiiskille ja epäkohtien korjaajille. Resist!”. Vastarannakiisken tunnistan usein itsessäni, mutta pelkkä vastustaminen ilman korjaavia liikkeitä ei johda mihinkään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s