Princesses parking only …

Luen Joonas Konstigin kirjaa Vuosi herrasmiehenä. Aiemman Konstigista lukemani perusteella olen aika kaukana Konstigin lievästi kuvattuna arvokonservatiivisesta ajattelusta. Olen myös etuajassa kommentoimassa kirjaa. Olen lukenut sen vasta noin puoleenväliin. Kevyttuntumalla oletan, että vuosi herrasmiehenä vaikuttaa myös Konstigin perusnäkemyksiin ihmisistä ja elämästä. En tiedä. Kun Konstig gentlemannina ratsastaa, miekkailee, aloittaa rugbyn, ostaa smokin, teettää puvun ja osallistuu…

Remedy rhymes

Luen aamuyöstä terapeuttisen kirjoittamisen kurssikirjaa.  Vaikka minun ja runouden välit ovat helvetillisen huonot – ei koske rocklyriikkaa – niin tähän aikaan aamusta sanapari ”remedy rhymes” kuulostaa tosi kivalta, rytmikkäältä ja miellyttävältä. On muutoinkin aikaa hahmotella asioita, katsella niitä uusista näkökulmista Kirjoittamisessa on tulossa uusia tuulia. Elämässä on eteenpäin menemisen tuntua. Luen, kirjoitan, piirtelen vihon reunaan…

No niin ….

Loppuviikosta tuli lääkärin aloitteesta puhetta painostani taas kerran: ikä 58, paino 82 kg ja pituus 177.5 cm, lievästi lihava. Jo pitkään lievästi kohonnut verensokeri. Suostuin ottamaan ne lääkkeet. Väsymys hävisi. Korkea kolesteroli.  Niitä lääkkeitä en halua kuin pakosta. Jotenkin vajaa kilpirauhashormoni. Ne lääkkeet otin.  Inhoan silti edelleen lääkkeitä, inhoan sairauksiakin. Vaikka elän varmaan edelleenkin aika…

Terveyttä, terveyttä vaan kaikille!

Tavattiin sattumalta talon nurkalla, pari naapuroston naista ja minä. Kaikki 50-60 välillä. Ja hitto! Kun ensin kimppaan ihmeteltiin kuinka nyt noin keskellä päivää tavattiin, yksi syyslomalla, yksi vuorotteluvapaalla ja minä migreenin vuoksi parin päivän saikulla, niin sitten ruvettiinkin puhumaan sairauksista, miesten sydänongelmista, pallolaajennuksista, uniapneoista, omista astmoista, kolesteroleista, verensokereista ja sen sellaisesta. Kun mukana oli kaksi…

Ja minä muuttaisin maalle!

Olen alkanut epäilemään itseäni, maallemuuttoaikeitani. Niitähän on ollut vuosien sivu. Mihinkään en ole päässyt. Vaikka hiljaisuutta, avaruutta, luontoa arvostan, niin tämän  viikon tapahtumat pistävät epäilemään survivalistin kykyjäni: Viime perjantai: Valokuvaaja lähtee parantamaan perheemme kalataloudellista positiota jonnekin Pernajanlahdelle. Istun kotona rauhassa lukemassa. Keittiöstä kuuluu  rapinaa kaapistojen väliin jäävästä tyhjästä, suljetusta tilasta. Lisää rapinaa! Hiiri? Välikatossa niitä…