Uneton Tikankolossa

Kirjoitan tätä yöllä. En saa nukuttua. Ei mitään järkisyytä moiseen, mutta näin vain on. Käytännössä olen kieriskellyt sängyssäni jo muutaman yön. Ihan uudella asialla en siis ole. Tänään nukkumattomuuteni ei haittaa, koska huomenna on vapaata. Kunhan tässä lipittelen kamomillateetä ja kirjoittelen.

Unettomuus on kuin päässä ei olisi tarpeeksi tilaa. Puuttuu niityt ja peltoaukeat mihin juosta. Pää täyttyy typeryyksien pusikolla, missä eteenpäin meno on yhtä kompastelua kaikenmaailman ajatusmättäisiin ja pirullisiin puunoksiin.

Onko tämän syy liikunnan puutteessa, fyysisen rasituksen puutteessa? Teoriassa voisi olla. Liikun, mutta talvikauteen kuuluva normiliikunta puuttuu. No okei, jos tanssitunti silloinkin päättyy yhdeksältä illalla, niin olen sen jälkeen muutaman tunnin kuin talitintti. Nukkuminen jää lyhyeen.

Harmeja ja huolia? Ei oikeastaan. Harmittaa ettei olla löydetty budjettiin sopivaa ja muutenkin sopivaa uutta kotia, mutta se nyt ei valvomalla muutu miksikään.

Aamun odottelu? Joo, se vaihe kun rupean katselemaan montako tuntia vielä ehtisin nukkua jos nukkuisin. Nyt ei ole sitäkään, kun on se vapaapäivä.

Uudet ideat? Tällä kertaa ei. Yksi syy siihen, että nykyinen kotimme on tullut tiensä päähän on se, ettei tämä enää oikein innosta. Valokuvaajan mökillä kirjoitin kurssitekstejä, joiden vääntäminen täällä oli surkean väkinäistä. Siellä on kaunista, hiljaista ja avaraa eli asioita joita tarvitsen. Ihan niin korpeen ei kuitenkaan voida pysyvästi muuttaa. Ei olisi tanssitunteja, ei lattaria, ei balettia, ei joogaa, ei ihmisiäkään. Kaupunkilaisdilemma. Toisaalta osa tekemisistä on vain rupeamista.

Tarvitsen virikkeitä? Tämä voi oikeasti olla yksi syy.  Kesällä en juuri ole tehnyt juttuja, joista tuntisin saaneeni uusia ideoita. Syksyltä odotankin kovasti ”virikedeittejä”. Itse asiassa ajattelin aloittaa nuo deitit heti huomenna, siis tänään, käymällä Tapiolassa EMMAn For fashion´s sake näyttelyssä

Elämän epävarmuudet, epäselvyydet, epäoikeudenmukaisuudet …. ? No näitä se kannattaakin ruveta yöllä miettimään. Ongelmat noin 1000 kertaistuvat, eikä ratkaisua ole. Siinä ehtii miettiä jo sitäkin, että jos jenkit hyökkää Pohjois-Koreaan ja Il-Iloiset ydinaseineen jonnekin, niin pitäisiköhän kerätä jonkinlainen Tikun ja Takun varmuusvarasto.

Keskeneräiset asiat, päättämättömät päätökset? Huonona päättäjänä olen joskus toiminut sen mukaan, mikä aamulla tuntuu ensimmäiseltä oikealta ratkaisulta. Ei pöllömpi lopputulos. Ehkä totuutta on siinäkin, että ”nukutaanpas nyt yön yli ja päätetään sitten”.

No niin, nyt loppui horinat. Aamu tuli. Minä menen nukkumaan. Ja toivottavasti varmuusvarastoja ei todellakaan tarvita, vaikka maailmaa tällä hetkellä tuntuvat enimmäkseen johtavan jonkinlaiset luonnehäiriköt.

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s